Perjantailentokone XXI

Joulun perjantailentokone on niin nopea, että joulupukkikin olisi siitä kateellinen. Kone joka syntyi ilmailun kehityksen hulluina vuosina, aikana jolloin ennätykset syntyivät rikottaviksi. Tätä konetyyppiä on joskus sanottu yhden toisen maailmansodan legendaarisimman hävittäjän esi-isäksi, mutta ehkä näin suoraa sukupuuta ei saman suunnittelijan ja valmistajan lisäksi voi vetää. Tämä aikansa ennätyslentokone on: Supermarine S6.

Coupe d’Aviation Maritime Jacques Schneider joka paremmin tunnetaan nimellä Schneider Trophy, oli palkinto joka myönnettiin vuosina 1913-1931 vesilentokoneiden nopeuskilpailun voittajalle. Schneider Trophyn historiassa vilahtelee tunnettuja nimiä kuten Jimmy Doolittle, tai Glenn Curtiss. Mutta parhaiten kilpailut muistetaan brittien ja italialaisten kilpailusta nopeimman vesilentokoneen tittelistä.

Vuoden 1927 kilpailussa Supermarinen S5 vei kaksoisvoiton. Tästä vuodesta eteenpäin kilpailu järjestettiin kahden vuoden välein, mikä toi lisää kehitysaikaa lentokonevalmistajille. Britanniassa kilpailuun osallistumisesta vastasi RAF High Speed Flight, ja vuoden 1929 kilpailua varten ilmailuministeriö julkaisi spesifikaatio 8/28:n uudesta kilpakoneesta. Supermarinen suunnittelija R.J. Mitchell suunnitteli uuden S6-koneen S%:n pohjalta.

Uusi kone oli kokonaan metallirakenteinen, ja moottoriksi tuli uusi Rolls Royce R. Moottorin vaatimat jäähdyttimet asennettiin koneen kellukkeiden ja siipien pinnalle. Kaksi konetta, N247 ja N248 toimitettiin RAF:lle elokuussa 1929. N247 lentäjänään H.R.D Waghorn voitti vuoden 1929 kilpailun nopeudella 528.88 km/h.

Valtio lopetti kilpailun tukemisen vuoteen 1929. Seuraavan kilpailun järjestäminen kuitenkin motivoi brittejä, sillä palkinnon sääntöjen mukaan kolmella voitolla sen sai pysyvästi. Yksityisen sponsorirahan turvin vuoden 1931 kilpailu saatiin järjestettyä. Kisaan tosin osallistui vain britit, muut maat eivät saaneet koneitaan valmiiksi.

Vuoden 1931 kilpailua varten Supermarine kehitti uuden version S6-koneesta. Tärkein muutos oli tehokkaampi moottori. Uusi versio nimettiin S6B:ksi (kaksi kappaletta rakennettiin), ja kaksi ensimmäistä konetta S6A:ksi. Syyskuussa 1931 Britannia voitti (yllätys!) kilpailun. John N Boothamin nopeus oli uusi vesikoneiden nopeusennätys 610 km/h. Myöhemmin samana päivänä George Staniforth rikkoi ennätyksen vielä kerran, nopeudeksi kirjattiin 655.8 km/h. Tämä ennätys kesti vuoteen 1933 jolloin italialaiset tekivät edelleen vesikoneiden voimassa olevan nopeusennätyksen 709 km/h.

Supermarine S6 -koneilla oli vähän käyttöä ennätyksien jälkeen. Toinen S6a-koneista tuhoutui vuoden 1931 kisassa. Jäljellä oleva yksilö on näytteillä Solent Sky Museumissa Southamptonissa. S6B S1595 on näytteillä Science Museumissa Lontoossa, toisen S6B-koneen kohtaloa ei tiedetä.

Tämän perjantailentokoneen myötä Ilmailuklassikko toivottaa kaikille lukijoille Hyvää joulua! Pysykää joulunpyhät kanavalla, luvassa on mielenkiintoista luettavaa kinkkua sulatellessa.

 

15_supermarine_s-6_schneider_cup_racer_n247_15650243049

rolls-royce_r_and_supermarine_s_6b

supermarine_s-6b_excc

supermarine_s-6b_s1596_1931_15518259504

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *