Perjantailentokone XXVII

Suihkumoottori tuli lentokoneen voimalaitteeksi toisen maailmansodan aikana, sodan päättyessä se oli jo arkipäivää sotilasilmailussa. Moottorien lentokonetyyppien kehitys jatkui nopea tahtisena heti soodan jälkeen. Sodan päättymistä seuranneina vuosina kaikissa suurissa sotilasilmailuvaltioissa suunniteltiin kokonaan uusia suihkukoneita. Yksi tällainen oli: Jakolev jak-23.

Neuvostoliiton oma suihkumoottorisuunnittelu sai lisäapua sodan jälkeen kahdelta eri suunnalta. Neuvostoliittoon siirtyi enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti saksalaisia insinöörejä ja muuta henkilökuntaa, joukossa myös suihkumoottorien kehitystyössä olleita. Saksalaisen tietotaidon ohella Neuvostoliiton onnistui ostaa vuonna 1947 Britanniasta suihkumoottoreita. Neuvostoliitonkin yllättänyt kauppa johti nopeasti hankittujen brittimoottorien kopiointiin omaan tuotantoon. Rolls Royce Nenesta tuli MiG-15:sta voimalaitteena tunnettu Klimov VK-1. Rolls Royce Derwantin kopio oli puolestaan Klimov RD-500.

RD-500:n ympärille haluttiin kehittää nopeasti uusi hävittäjä. Tehtävän sai Jakolevin suunnittelutoimisto. Toimisto aloitti kahden konetyypin suunnittelun Derwent/R-500-moottorin ympärille. Toinen koneista pohjautui Jak-19-hävittäjään, tämän Jak-25-hävittäjän rinnalla päätettiin kehittää kevyempi ja yksinkertaisempi Jak-17-hävittäjään pohjautuva kone. Jak-17 oli varustettu saksalaiseen Jumo 004:ään pohjatuvalla RD-10A-moottorilla. Uudessa konetyypissä säilytettiin perusrakenne missä moottori sijaitsi koneen nokassa ohjaamon etupuolella, suihkuputken sijaitessa lähes suoraan ohjaamon alapuolella.

Jak-23:n ensimmäinen prototyyppi lensi ensi kerran kesällä 1947. Kone oli suorasiipinen, yksipaikkainen (paineistamaton ohjaamo), ja se saavutti yli 900km/h nopeuden. Sarjakoneisiin tuli aseistukseksi kaksi 23mm tykkiä. Lentäjät kiittivät koneen liikehdintäkykyä, mutta muuten se oli yksinkertainen ja kevyt hävittäjäksi. Sarjavalmistus alkoi vuonna 1949, ja Neuvostoliiton ilmavoimat otti koneen käyttöön saman vuoden lopussa. Jak-23:n valmistus jäi lyhytaikaiseksi, se päättyi jo vuonna 1951. Modernimpi MiG-15 korvasi sen nopeasti ensilinjan käytössä.

Jak-23-koneita vietiin Bulgariaan, Puolaan, Romaniaan ja Tšekkoslovakiaan. Itäblokin maissakin se korvattiin MiG-15-koneilla. Pisimpään sitä käytti Romania, aina 1960-luvulle. Käyttäjämaihin voi lukea myös Yhdysvallat. Romanialainen lentäjä loikkasi Jak-23-koneella Jugoslaviaan vuonna 1953. Mistä kone päätyi yhdysvaltalaisten käsiin, ja sitä koelennettiin Yhdysvalloissa. Koelentojen jälkeen kone palautettiin vähin äänin Jugoslaviaan.

Vaikka Jak-23:n valmistusmäärä jäikin alle 400 yksilöön, on sillä paikkansa sodan jälkeisten suihkukoneiden kehityspolussa.

Kuvat mm: Alan Wilson ja Vitaly V. Kuzmin via Wikimedia Commons.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *