Perjantailentokone XXVI

Maailmansotien välisen ajan sotilasilmailussa on jotain kiehtovaa. Aikakaudella ilmailun kehitys kulki eteenpäin jättiharppauksilla, ja lentokonetyypit olivat aina edeltäjiään kehittyneempiä. Yhdysvallat ei ollut vielä 1930-luvun alussa johtava ilmailumaa, mutta erityisesti siellä kehitys oli nopeaa toista maailmansotaa edeltäneenä vuosikymmenenä. Yksi tämän aikakauden lentokoneista on: Douglas TBD-1 Devastator.

Devastator sai alkunsa 1930-luvun alussa US. Navyn etsiessä uutta torpedopommittajaa, Douglas Aircraft Company oli yksi lentokonevalmistajista jotka osallistuivat kilpailuun uuden tyypin tilauksesta. Douglas menestyi suunnitelmallaan, ja sai vuonna 1934 tilauksen XTBD-prototyypistä (Torpedo Bomber Douglas). Samasta kilpailusta saivat alkunsa myös SBD Dauntless (Northdrop BT-1), Brewster SBA ja Vought SB2U Vindicator.

XTBD lensi ensilentonsa huhtikuussa 1935. Kesällä se siirtyi laivaston koelennettäväksi, ja tukialuskokeet alkoivat syksyllä. Prototyypin pohjalta laivasto tilasi konetta tyyppimerkinnällä TBD-1. Sarjakoneisiin tuli prototyyppiä tehokkaampi Pratt & Whitney R-1830-64 Twin Wasp -moottori (850hp). Koelentäjät olivat moittineet huonoa näkyvyyttä, joten ohjaajan paikkaa nostettiin ylöspäin, jolloin syntyi Devastatorille tyypillinen edestä korkea ohjaamonkuomu. Miehistöä koneessa oli kolme henkilöä. Devastator oli laivaston ensimmäinen kokometallinen ja täysin suljetulla ohjaamolla varustettu lentokone. Se oli myös ensimmäinen kone jossa siipien kääntäminen varastoasentoon tapahtui hydraulisesti. Kun TBD-1 otettiin käyttöön vuonna 1937, se oli maailman modernein tukialuslentokone. Sarjakoneita valmistettiin 129 kappaletta.

1930-luvun puolivälin moderni lentokone ei ollut sitä enää Yhdysvaltojen liittyessä sotaan vuonna 1941. Devastator oli auttamatta jäämässä uudempien konetyyppien varjoon, ja mikä pahinta se oli alakynnessä japanilaisia vastustajiin verrattuna. Sodan alussa konetyyppi osallistui kohtalaisella menestyksellä taisteluihin, mutta ongelmia tuottivat mm. torpedot jotka eivät aina räjähtäneet osuessaan kohteeseen. Devastator kohtasi konetyyppinä kohtalonsa Midwayn taistelussa kesäkuussa 1942. Tukialuksilta Hornet, Enterprise ja Yorktown lähetettiin yhteensä 41 konetta japanilaista tukialusosastoa vastaan. Näistä koneista vain kuusi palasi takaisin. Hitaat ja japanilaisia hävittäjiä huonommin liikehtivät TBD-koneet olivat helppoja maaleja ilmatorjunnalle ja hävittäjille. Katastrofia täydensi se tosiasia, ettei osasto saanut ainuttakaan torpedo-osumaa maaleihin.

Midwayn jälkeen jäljellä olleet Devastator-koneet vedettiin pois taistelukäytöstä koulukoneiksi. Koneiden kohtaloksi tulivat lentovauriot ja käyttö tulipaloharjoituksissa, viimeinen TBD-1 romutettiin marraskuussa 1944. Tänä päivänä ainuttakaan Devastator-konetta ei ole säilynyt. Tiedossa on alle kymmenen pakkolaskun tehnyt hylkyä, mutta ainuttakaan näistä ei ole pelastettu entisöitäväksi. Toivottavasti vielä joku päivä saamme ihailla tätä 1930-luvun merkittävää laivastokonetta ilmailumuseossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *