Perjantailentokone XXIII

Perjantailentokone on tällä viikolla oman alansa pioneeri, yksi ensimmäisisä. Tämä toisen maailmansodan aikana syntynyt konetyyppi jäi kuriositeetiksi, mutta sillä on silti paikkansa ilmailuhistoriassa. Ja koneen tekniset ratkaisut tekevät siitä hyvin mielenkiintoisen. Tämä lentokone on: Caproni Campini N.1.

Ajatus kaasuturbiinista lentokoneen voimalaitteena on lähes yhtä vanha kuin moottorilentäminen. 1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alussa ryhdyttiin ympäri maailmaa tutkimaan kaasuturbiinin mahdollisuuksia. Pisimmillä tämä kehitys kulki Britanniassa ja Saksassa. Italia ei ollut sivussa tästä kehityksestä, insinööri Secondo Campini ehdotti jo vuonna 1931 kaasuturbiinia lentokoneen voimalaitteeksi.

Campini sai sopimuksen lentokoneen kehittämisestä vuonna 1934. Yhteistyöhön ryhdyttiin Caproni-lentokonetehtaan kanssa. Kaksipaikkaisen metallirakenteisen lentokoneen tyyppimerkinnäksi tuli suunnittelijan ja valmistajan mukaan Caproni Campini N.1. Konetyyppi tunnetaan myös nimellä C.C.2. Kolme koneyksilöä rakennetiin, näistä kaksi oli lentäviä, yhden ollessa tarkoitettu maakokeisiin.

Koneen voimalaite poikkesi muista 1930-luvulla kehitetyistä suihkumoottoreista, moottori voisi kutsua nimellä motorjet. Moottori oli kaksiosainen, tavallinen 12-sylinterinen Isotta Fraschini -mäntämoottori pyöritti kolmivaiheista ahdinta, joka ahtoi ilman polttokammioon. Polttokammiossa ilmaan sekoitettiin polttoaine, ja se seos sytytettiin. Lentokonetta eteenpäin kuljettava voima syntyi palokaasujen laajetessa ja purkautuessa suihkuputkesta. Lopputuloksena oli voimalaite, joka tuotti verrattain pienen työntövoiman, ja jonka polttoaineenkulutus oli hurja.

Caproni Campini N.1. kuitenkin lensi. Ensilento tapahtui 27.8.1940, lento oli Heinkell He 178:n jälkeen maailman toinen suihkumoottorikoneen ensilento. Kahdella prototyypillä lennettiin koelentoja muutaman vuoden ajan, mutta konetyypillä ei ollut suurempaa kehityspotentiaalia. Sodan päätyttyä toinen prototyypeistä lähetettiin Britanniaan tutkittavaksi, ja se katosi tällä matkalla. Toinen protoista on tänä päivänä näytteillä Italian ilmavoimien museossa.

 

5 thoughts on “Perjantailentokone XXIII

      • Vahvistan, että Milanon tekniikan museoon päätynyt runko on testirunko, joka valmistui alkuvuodesta 1937 ja jota ei koskaan ollut tarkoitettu lentävään koneeseen. Siihen ei mm. suunniteltu kiinnitettäviksi siipiä tai ohjainpintoja, eikä sen ohjaamo ollut varusteltu. Kahdesta lentäneestä koneesta ensimmäisellä (valmistusnumero 4849) tehtiin staattisia testejä, mistä syystä ensimmäisenä ilmaan ehti toinen yksilö 4850, joka on nyt Italian ilmavoimien museossa Vigna di Vallessa, kuten kirjoitit. Ensimmäinen proto 4849 joutui syyskuun 1943 tapahtumien jälkeen saksalaisten käsiin Guidoniassa lähellä Roomaa. Se purettiin, mutta komponentit jätettiin kuitenkin siirtämättä pohjoiseen. Britit puolestaan löysivät ne 1944, ja vain runko vietiin Farnboroughiin. Moottorikonstruktiosta laaditiin raportti, ja vuonna 1949 runko romutettiin.

        Konetyypin nimi on kiistelty kysymys, sillä CC.2 on selvästi sodan jälkeen vakiintunut nimitys, mutta sitä kannattanee käyttää juuri siksi, että se on vakiintunut. Piirustuksissa käytettiin nimeä Campini 2.

        Lisään vielä, että Campinin suunnitteleman tapaista voimanlähettä tutkittiin useissa maissa 1930–40-luvulla. Yokosuka MXY7:n malli 22:een, siis miehitettyyn pommiin, suunniteltiin voimanlähteeksi TSU-11, jonka periaate on hyvin samankaltainen.

  • Tavallaan kaunis kone -sen osaavat Italiassa kyllä.
    Tekniikka sitten, kuten tiedetään ihan p****a, mutta muotoilulla siitäkin selvitään.

    • Mielenkiintoista kuitenkin miten suihkumoottorin kehitys kulki monessa maassa omia polkujaan. Italiassa puuhailtiin ”motorjetin” kanssa, Saksassa aksiaalimootoreiden ja Britanniassa keskipakoahtimien kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *