Perjantailentokone X

Perjantailentokoneena esitellään tällä kertaa 1930-luvulla kehitetty toisen maailmansodan pommikone. Lentokone joka on vähän tunnettu, ja jonka käyttö jäi taistelutoiminnassa vähiin. Mutta todella mielenkiintoinen on tämäkin lentokone, joka on: B-18 Bolo.

Ilmailun kehitys liikkui 1930-luvulla jättiharppauksin. Martin B-10 -pommikone otettiin käyttöön vuonna 1934, mutta jo samaan aikaan United States Army Air Corps alkoi etsiä sille seuraajaa. Uuden pommikoneen vaatimuksiin kuului mm. tuplasti suurempi pommikuorma kuin B-10:llä.

Vuonna 1935 kolmen lentokonevalmistajan prototyypit kilpailivat keskenään uuden pommikoneen tilauksista. Martin osallistui kilpailuun Martin 146 -koneella, joka oli B-10:n jatkokehitelmä. Kisan voitti Boeingin Model 299, josta kehittyi myöhemmin B-17. Douglas toi kilpailuun DB-1-koneen (Douglas Bomber, vrt. Douglas Commercial =DC).

DB-1 ei varsinaisesti ollut DC-2-liikennelentokoneen pommikoneversio, vaikka näin usein annetaankin ymmärtää. Konetyypit kehitettiin samaan aikaan, ja niillä oli paljon yhteisiä komponentteja. DC-2:een verrattuna DB-1:n runko oli syvempi, pommikuilu sijaitsi siiven alapuolella ja siipi oli nostettu keskitasoksi. Miehistöä oli kuusi henkilöä, ja koneesta löytyi mm. siihen aikaan modernit ampumot ja kk-tornit.

Vaikka Boeing voittikin kilpailun, tilattiin myös DB-1-koneita. Army antoi sille tyyppimerkinnän B-18, ja ensimmäinen tilaus käsitti 133 konetta. Koneiden toimitukset alkoivat vuonna 1937. Seuraava tuotantoversio oli B-18A, jossa oli tehokkaammat Wright R-1820 -moottorit, ja uudelleen sijoitettu pommittajan asema. A-versiota rakennettiin yli 200 kappaletta.

B-18-koneita sijoitettiin laivueisiin 1930-luvun lopulta alkaen. Nopeasti kävi kuitenkin selville, että B-18 ei vastannut enää 1940-luvun alun vaatimuksia pitkänmatkan pommikoneelle. Pearl Harborin hyökkäyksen aikana B-18 oli tärkein pommikonetyyppi joka USA:lla oli käytössä. Koneita alettiin kuitenkin pian vetää Manner-USA:n puolelle käytettäväksi mm. Karibian alueella. B-18-koneet oli vedetty pois ensilinjan käytössä vuoteen 1942 mennessä.

Reilu 100 konetta modifioitiin sukellusvenetorjuntakäyttöön tyyppimerkinnällä B-18B. Royal Canadian Air Force hankki 20 B-18A-konetta (Digby Mk.I), ja käytti niitä merivalvontaan ja sukellusveneiden torjuntaan. Sodan lopulla muutama kone muutettiin kuljetuskoneeksi tyyppimerkinnällä C-58. Sodan jälkeen koneita myytiin siviiliin, ja B-18-koneita lensi kuljetuskoneina ja erilaisissa erikoistehtävissä. Viisi konetta on säilynyt 2000-luvulle.

1024px-Douglas_B-18_No._34_061128-F-1234S-022

Douglas_B-18_Wright_Field_(16138509311)

Douglas_B-18_sits_on_airfield_in_Panama_(00910460_139)

1024px-Douglas_B-18_cockpit_USAF

1024px-Douglas_B-18_061128-F-1234S-020

4th_Reconnaissance_Squadron_-_Douglas_B-18_Bolo

B-18-00910460_113

1024px-Douglas_B-18_Castle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *