Perjantailentokone XXII

Tämän viikon perjantailentokone esittelee konetyypin joka on oman aikansa tuote. Se kehitettiin aikana, jolloin sotilasilmailu kehittyi nopeasti, ja tulevan ilmasodan luonne oli vielä hämärän peitossa. Monesta muusta vastaavasta konetyypistä poiketen siitä ei tullut kelvollista lentokonetta. Tämä lentokone on: Bell YFM-1 Airacuda.

Monissa maissa kehitettiin 1930-luvulla raskaita hävittäjiä joiden tarkoitus oli pyyhkiä pommikonelaivueet taivaalta. Näiden hävittäjien oli tarkoitus olla raskaasti aseistettuja, ja usein myös kaksimoottorisia. Aika ja kehitys ajoi kuitenkin nopeasti ohi koneluokasta. Toiseen maailmansotaan mennessä moottoreiden ja tekniikan kehitys mahdollisti kevyen yksimoottorisen hävittäjänkin haastaa pommikoneen.

USA:ssa tähän kehitykseen lähti mukaan vuonna 1935 Larry Bellin perustama Bell Aircraft Corporation. Yhtiön ensimmäinen sotilaskoneprojekti oli raskas hävittäjä Bell Model 1, joka nimettiin pian suunnittelun alettua YFM-1:ksi. Airacuda nimen saanut konetyyppi lensi ensilentonsa vuonna 1937.

YFM-1 oli modernin ja futuristisen näköinen lentokone. Sen suunnittelussa päädyttiin ennennäkemättömiin ratkaisuihin, osan jäädessä ainutkertaisiksi. Koneen kaksi Allison V-1710 -moottoria sijoitettiin siivissä olevien virtaviivaisten suojusten takaosaan, koneessa oli siis työntöpotkurit. Suojusten etuosissa oli ampumot jotka oli varustettu 37mm tykein. Koneen takarunkoon oli asennettu kaksi konekivääriä.

Viiden hengen miehistö koostui ohjaajasta, ampujista, varaohjaajasta joka käytti koneen tulenjohtojärjestelmää, ja radisti/ampujasta. Suunnittelun edetessä Airacudasta suunniteltiin hävittäjäpommittajaa, siipiin lisättyihin pommikuiluihin voitiin ottaa reilun 200 kg:n pommikuorma.

Airacuda oli ehkä paperilla kiinnosta lentokone, mutta todellisuus oli muuta. Kone oli hidas, hitaampi kuin monet pommikoneet joiden torjuntaan se oli tarkoitettu. Se ei ollut riittävän ketterä suoraan hävittäjätaisteluun, ja tykkiaseistus oli lähes käyttökelvoton pienen ammusmäärän ja teknisten ongelmien takia. Pieni pommikuorma ei toisaalta tehnyt Airacudasta hyvää pommikonettakaan.

Ongelmista ja puutteista huolimatta yksi laivue varustettiin Airacuda-koneilla. Kokonaisvalmistusmäärä oli 13 konetta, ja laivuekäytössä se oli vuosina 1938-40. Tämän jälkeen jäljellä olevat koneet siirrettiin opetuskäyttöön mekaanikkojen ja muun maahenkilöstön koulutuksessa. Viimeiset yksilöt romutettiin vuonna 1942.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *